Sarjan ensimmäisessä tekstissä kerroin ajatukseni siitä, miksi perinteisiin laihdutusmenetelmiin pohjautuvat kuurit vaativat ehkä liikaa itsekuria ja tahdonvoimaa ja ovat siksi ovat niin vaikeita, että niiden avulla on kovin haastavaa päästä tavoitteisiinsa saakka.
  
Nyt haluaisin kertoa oman tarinani kautta, miten laihtuminen voi onnistua myös täysin ilman itsekuria. 🙂
  
Sain itse ahaa-elämykseni oikeastaan sattumien kautta laihdutettuani ensin 15 vuotta kaikilla mahdollisilla menetelmillä kulkien pussikeittodieeteistä maitorahkan kautta superterveelliseen paleo-ajatteluun ja jälleen takaisin maan pinnalle, lopulta yli 30 kiloa alkuperäistä painavampana.
  
Olo oli sen mukainen. Kaikki todellakin vaati 30 kilon ylimääräisen taakan kantamisen ja hengästyin pelkästä portaikon ajattelusta. Kaikkein raskaimmalta tuntui silti ajatus siitä, että jos jatkaisin näin, lapsillani ei ehkä olisi enää tervettä äitiä muutaman vuoden kuluttua.
  
Ajatusteni yleisimmäksi sanaksi tuntui nousevan “pitäisi”, mutta kun en vaan jaksanut tai saanut aikaiseksi. En tunnistanut enää edes kotiani, jonka jokaisessa nurkassa oli kasa matkan varrelle jääneitä tavaroita. Niitä, jotka olisin vienyt heti paikalleen, jos olisin jaksanut.
  
Onneksi kukaan ei sentään tullut ehdottamaan minulle ratkaisuksi päivittäistä aamulenkkiä tai kertomaan, kuinka karkista pääsee eroon jättämällä ne ostamatta.
  
Se on onni myös siksi, että päädyin omassa rauhassani tavallaan luovuttamaan.
  
Oikeasti päästämään irti siitä lamaannuttavasta laihduttamisen kierteestä, jossa olin koko siihenastisen elämäni ollut. Olin lähes aina joko laihduttanut itseäni tarkkaillen ja määräten tai vaihtoehtoisesti tuntenut itseni vähän luovuttajaksi.
  
Tällä kertaa olin kaiken päälle vielä epäonnistunut personal trainer, joka ei pystynyt edes itse ylläpitämään niitä tuloksia, joihin oli muita valmentanut.
  
Tämän luovuttamisen ansiosta päätin kuitenkin tehdä kaiken toisin:
  
Olin poiminut aiemmista laihdutuskuureistani ja valmennusurastani monia sellaisia toimivia, mutta silti hyvältä ja helpolta tuntuvia tapoja, joita pystyin lisäämään vaivatta osaksi arkeani. Aloin lisäämään näitä käyttööni melkein kuin huomaamatta, ilman stressiä tai sääntöjä. Vain siksi, että “miksi en lisäisi”.
  
Arkeni sujui todella vaivattomasti ilman nälkää tai suurempaa yrittämistä, koska olin matkan varrella onnistunut muodostamaan näistä hyvistä asioista aitoja tapoja. Sellaisia, jotka tein melkein kuin automaattisesti mitään yrittämättä. Aidosta halusta tehdä juuri niin kuin tein.
  
Lopulta olin uusien tapojen ansiosta laihtunut kaikki ylimääräiset kiloni ilman nälkää, hikeä, itsekuria tai kärsimystä. Hyvin vähäisellä liikkumisella kaiken lisäksi, koska en vain siihen aikaan ehtinyt enempää.
  
Tunsin oloni niin energiseksi, että olisin voinut hypellä paikasta toiseen. Jaksoin riehua lasteni kanssa ja sain kiireisen päivänkin päätteeksi hoidettua kaikki sellaiset asiat, jotka oli hoidettava. Ehdin tekemään aiempaa enemmän myös omia puuhiani, koska lisääntynyt aktiivisuus oli tuonut päivääni “enemmän aikaa”.
  
Samaan aikaan tunsin olevani ensimmäistä kertaa aikoihin rauhassa: Ei tarvitse enää yrittää mitään. Kaikki tapahtuu automaattisesti osana arkea, joka on sitäpaitsi paljon aiempaa toimivampaa ja helpompaa.
  
Enää ei tarvinnut ainakaan ulkomuodon tai jaksamisen puolesta ajatella “sitten kun”. Voi vihdoin ajatella “nyt” ja tehdä mitä ikinä mieli tuo tullessaan. Pukea päälle mitä ikinä kaapista löytääkään ja tuntea olevansa oma itsensä sellaisena kuin on – eikä oma ulkomuotoni, joka siihen asti tuntui määritelleen osan siitä, mitä olen.
  
Tästä kaikesta on nyt jo muutama vuosi aikaa.
  
Aiempien laihdutuskuurieni jäljiltä pieneksi jääneet vaatteet mahtuvat vieläkin päälleni. Toteutan edelleen oikeastaan kaikkia niitä tapoja, jotka poimin mukaani laihduttamisen aluksi, koska pystyn vaivatta soveltamaan niitä osaksi omaa arkeani miettimättä tai yrittämättä mitään. En oikeastaan edes osaisi enää elää toisella tavalla.
  
Kuuntelen vain nälkääni ja kylläisyyttäni, syön kaikkea mitä haluan syödä, mutta olen toisaalta matkan varrella oppinut haluamaan eri asioita kuin ennen.
  
Karkkia, suurinta pahettani, syön edelleen silloin tällöin, mutta vain vähän. En siksi, että pakottaisin itseni olemaan ottamatta enempää, vaan siksi, että en aidosti halua.
  
Jos minä, ikuinen laihduttaja ja karkkihiiri olen voinut saavuttaa tämän ilman itsekuria tai kieltoja, olen vakuuttunut, että sinä pystyt siihen myös!
  
Olen itseasiassa rakentanut tämän muutoksen aikaansaamiseksi myös valmennuksen, jonka avulla jo sadat ihmiset ovat onnistuneet rakentamaan oman toimivan elämäntapamuutoksensa. Kerron myöhemmin lisää siitä, miten pääset halutessasi mukaan, mutta ensin:
  
Nämä kolme asiaa ovat mielestäni tärkeimmät asiat, jotka johtivat lopulliseen onnistumiseen:

1. Toimiva tapojen muuttaminen

Sen sijaan, että olisin lähtenyt korvaamaan nakkikastiketta kanafileillä ja muuttamaan kaikkia omia tapojani toisiksi, lähdinkin vain lisäämään sellaisia hyviä asioita, jotka tein suhteellisen mielelläni. Nämä veivät automaattisesti tilaa huonolta ja lopulta kokonaisuus muuttui huomattavasti aiempaa paremmaksi.
  
En myöskään lähtenyt muuttamaan kaikkea heti aloituspäivänä, vaan annoin itselleni tilaa rauhassa muodostaa näistä hyvistä asioista yksi kokonaisuus kerrallaan aitoja tapoja. Sellaisia, jotka tulee toteutettua täysin huomaamatta, aidosta halusta. Sellaisia, jotka tekisin siitä huolimatta, että olisi vaihtoehto tehdä myös toisin. Ja ainahan on.
  
Rakensin siis elämäntapamuutostani yksi oleellinen asia kerrallaan keskittymättä mihinkään pieniin yksityiskohtiin, kieltämättä mitään tai määräämättä mitään. Kun annoin itselleni tilaa tehdä muutokset ilman itsekuria, huomasin, etten oikeasti edes halua toteuttaa monia aiemmista tavoistani. Olin siis aiemmin tehnyt niin vain siksi, että ne olivat tapoja.
  
Jonkin ajan kuluttua huomasin eläväni täysin erilaista elämää kuin ennen – ja aidosti haluavani elää juuri niin!
  
En siis tarvinnut enää itsekuria, koska tein kaiken vain siksi, että halusin tehdä. Mitään ei tarvinnut pakottaa, ja saavutin silti tavoitteeni.

2. Kylläisyyden aikaansaaminen

Sen sijaan, että olisin yrittänyt syödä mahdollisimman vähän, aloinkin syömään täysiä lautasellisia ruokaa ja syömään sitä aina, kun olin vähänkään nälkäinen. Samalla tulin huomanneeksi, että itseasiassa herkutteunälässäni oli vähintään yhdeksällä kerralla kymmenestä kyse vain nälästä tai janosta, eikä herkuttelusta ollenkaan. Kun poistin nälän ja pidin sen tasaisesti poissa, mieliteot vähenivät vähintään tuon 90%.
  
Koska laihduin suuresta annoskoosta huolimata, en toki syönyt koko lautasellista nakkikastiketta ja perunaa, vaan muutin aterian koostumusta hiljalleen täysin toisenlaiseksi.
  
Opin valmistamaan kasvikset niin, että ne maistuivat oikeasti hyvältä ja vein niiden avulla tilaa energiapitoisemmalta ruoalta lautasellani. Huolehdin annokseeni aina kevyitä kuidunlähteitä ja hyvää rasvaa, joiden ansiosta ateria piti minut kylläisempänä huomattavasti pidempään ja tasaisemmin. Opin huomaamaan nälän ja reagoimaan siihen aina ajoissa syömällä riittävästi ruokaa.
  
Uusien tapojeni ansiosta annokset olivat siis pääosaltaan terveellisiä, hyvän makuisia ja erittäin täyttäviä siitä huolimatta, että ne olivat vähintään puolet aiempaa kevyempiä.
  
Sain syödä myös kermakastikkeita, lihapullia ja pastaa osana ruokavaliotani, koska yksittäiset tuhdimmat valinnat hukkuivat hyvien valintojen joukkoon. Ne siis menettivät tavallaan merkityksensä.
  
Näin onnistuin tekemään ruokavaliostani kevyemmän ilman, että olisin keventänyt kaikkia ruokiani tai syönyt mahdollisimman vähän. Päinvastoin, söin jopa paljon ja rasvaistakin, mutta kokonaisuus oli kunnossa ja nälkä poissa. Siksi onnistuin siksi ilman itsekuria.

3. Aktiivisuuden lisääminen

Laihdutuskuurini olivat aiemmin pohjautuneet pitkälti lisääntyneeseen liikkumiseen. Olin aina tehnyt tarkan suunnitelman, jonka mukaisesti oli tarkoitus polttaa energiaa ja laihtua tehokkaasti.
  
Tällä kerralla elin melko kiireistä aikaa ja lähes päivittäisten, pitkien treenien tekeminen tuntui heti mahdottomalta. Niiden sijaan jätin aluksi liikkumisen kokonaan taka-alalle ja vasta, kun olin ruokavalion muutosten kautta saanut lisää energiaa, aloin tekemään kevyitä tai lyhyitä treenejä. Sellaisia, jotka sain helposti tehtyä osana kiireistäkin arkea.
  
Tällä kerralla en kuitenkaan tehnyt niitä enää kalorien kuvat tai laihtuminen silmissä kiiluen, vaan tein treenit puhtaasti itseäni varten: Siksi, että sain niiden avulla itselleni paremman kunnon, voiman, olon, kivuttomuuden ja terveyden.
  
Samalla ne toki tehostivat myös aineenvaihduntaa ja aktivoivat päiviäni niin, että kulutin huomaamattani enemmän vain elämällä tavallista arkeani. Lisäksi ne vaikuttivat varmasti alitajuisesti monilla tavoin kaikkiin niihin valintoihin, joita tein syömieni ruokien suhteen. Treenin jälkeen pystyi nimittäin vaivatta jättämään pullat syömättä, koska noh, miksi olisin syönyt.
  
Liikkumista voi siis lisätä ilman itsekuria ensimmäkin tekemällä sen rennosti vain itseään, eikä laihtumista varten ja toisekseen, tekemällä niin lyhyitä ja vaivattomia treenejä, että voi ennen aloittamista vain todeta: Miksipäs en tekisi.
  
Näiden vaivattomien treenin lisäksi voi aina tilaisuuden ja halun tullen tehdä jotakin haastavampaakin, mutta kun elämä on jo vaivattomien treenien avulla aktivoitu, ei ole niin suurta merkitystä tekeekö enemmän vai ei. Ainakaan laihtumisen ei tarvitse kaatua siihen, jos ei tee.
Laihtuminen onnistuu siis ilman itsekuria yksinkertaisimmillaan niin, että antaa itselleen tilaa ja rauhaa huomata, mitä oikeasti haluaa tehdä ja toteuttaa muutoksia yksi vaivaton kokonaisuus kerrallaan.
  
Kun muutos etenee, saattaa hyvinkin huomata haluavansa tehdä lisää. Onnistuminen ei silti perustu siihen, koska jokainen meistä voi varmasti toimivien ohjeiden avulla löytää sellaisia keinoja, joita voi toteuttaa suhteellisen mielellään osana arkeaan – vain tehdäkseen itselleen hyvää.
  
Se riittää.
  
Jos haluat avuksesi selkeän suunnitelman, jonka ohjeilla rakennat elämäntapamuutoksesi toimivasti askel kerrallaan itseäsi kuunnelleen, voit aloittaa heti tutustumalla IHANNEOLO-valmennukseen täältä.
  
Toivottavasti teksti herätti uusia asioita ja toi käyttöösi joitakin toimivia välineitä!
  
Kuulen mielelläni myös kommenttisi.
  
Aurinkoista päivää sinulle toivotellen,
  
Jenni
Lääkäri ja valmentaja
Ihanneolo

Kuulen mielelläni kommenttisi:

9 + 8 =

Facebook
Facebook
Seuraa
Google+
Twitter